Nyt on elämä kiireellisyyden kannalta siinä mallilla että on jo aikaa välillä kirjoitellakkin tänne. Jospa saisin vähän ahkerammin päiviteltyä meidän kuulumisia. Tosiaan mentiin naimisiin ja sen vuoksi töiden ohella ei paljoa ylimääräistä aikaa jäänyt (ja koska mulla ei ollut tietokonetta niin moni varmaan ymmärtää ettei kylässä ensimmäisenä ole kirjoittamassa koirabogia :D)

Sara ja Elli ovat ystävystyneet ihan parhaiksi kamuiksi asti - ne nukkuvat usein selät vastakkain, tökkivät toisiaan kuonoon jos kaipaavat huomioita ja tekevät ennen kaikkea lähes kaiken yhdessä - tässä ollaan kaivamassa kuoppaa..

Molemmilla tytsyillä on oma tyyli syödä luuta. Elli on hienovarainen, hellempi ja neitimäisempi (luun syömiseen menee vähintään puolet pidempi aika kuin kaverilla..)

Sara kirjaimellisesti ahmii luut nassuunsa - yleensä johonkin omaan nurkkaan käpertyen ettei kukaan varmasti kerkeä viedä luuta!

 

Neiti järven jäällä

 

Kärkisten sillalla lenkkeilemässä ja Elli tähyää alas mitälie olentoa

 

huono kamera -> huono kuva... Johanna hommasi itselleen toisen koiran - pennun ja me oltiin sitä lällyttelemässä (lue rääkkäämässä) onneksi penneli ei ollut siitä moksiskaan se itse asiassa oli innokkaampi leikkimään kuin isot

 

Saran leikkausoperaation jälkeiset tunnelmat..