Voin heti alkuun todeta, että mä todella toivon, että Sara kuolis kauniisti ilman kivuliasta elämää ja nukkuis vaan itse pois ilman mun päätöstä - mutta läheskään aina ei käy niin.  Ja pakko lisätä perään, että nää on mun mielipiteitä, en varmastikkaan muista ajatella kaikkia kantoja eikä musta oo tarviskaan kun jokainen joutuu kuitenkin itse tekemään päätöksen milloin päästää koira pois. 

Mä ite oon sanonu mun läheisille, että niiden pitää sitten ihan oikeasti sanoa mulle jos en itse tajua että hei nyt sun koiras ei kyllä enää oo niin elinvoimaisessa kunnossa kun haluaisit sen olevan, olisi parempi jo päästää pois ennenkuin on liian myöhäistä. 

Omistajana helposti "sokeutuu" koiran kunnolle, kun näkee koiran joka päivä ja tavallaan tottuu siihen että sen voimat on pikkuhiljaa huonommat. Silloin on vaikeaa huomata, milloin on ylitetty se raja, että koirasta tulis luopua. Mä en koskaan enkä ikinä halua, että mun koirat joutuu mun takia kärsimään päivääkään liikaa! 

Niin kauhealta kun se jonkun korvaan saattaa kuulostaakkin, musta oikeasti vastuullinen koiran omistaja osaa ja uskaltaa päättää koiran elämän pituuden sillain, että koira ei joudu kärsimään. Vaikka päätös on vaikea ja varsin raskas, se helpottaa sitten, kun tajuaa, että päätös todella oli oikein enkä ole tehnyt mitään väärää päästäessäni koiraa pois.

"mieluummin liian aikaisin kun liian myöhään" väite sisältää hyvän pointin. Koirat tajuaa elämästä, mutta minkä verran, on vähän arvoituksen alaista. Jos koiralle tulee vaikka sairaus, joka rajoittaa sen elämää rankasti ja tuo sille "pahan vaiheen päälle sattuessa" kipuja on musta vastuullista päästää koira pois siitäkin huolimatta, että niitä "hyviä päiviä" on vielä.

Kipeenäki ollessaan Koira heiluttaa häntää vaikka siihen sattuisi jos se kokee jotain mukavaa (ei tosin aina) ja ihminen ei voi pelkästään koiran olemuksen "kun se heiluttaa häntää ja on selvästi iloinen"- perusteella sanoa ettei koira kärsisi niin paljon, että sen olisi parempi olla jossain muualla. 

Niinkuin jo aiemmin sanoin, jokainen omistaja joutuu aivan itse tekemään lopullisen päätöksen, milloin on sopiva aika. Jokainen joutuu miettimään onko koiran elämässä tarpeeksi hyvää vai kärsiikö jo elämänlaatu. Se on kuitenkin fakta, että jossakin vaiheessa rakas ystävä ja perheenjäsen on päästettävä pois. 

Mä olen luvannut Saralle ja itselleni, että sitten kun Saran elämä alkaa olla rajoitteista ettei se voi/pysty liikkua niinkuin se terveenä tai nuorempana liikkui on aika jättää jäähyväiset. Vanheta se saa, eikä vanha koira olekkaan yhtä vireä kuin tuommoinen mikä se nyt on, mutta kyllä musta koirista näkee suhteellisen hyvin sen, että milloin sen vireystila on laskenut liikaa.

Vaikka koiran kuolema onkin aina omistajille raskasta on oikeaan aikaan päästetyn koiran kuolema silti jotenkin lohdullista. Toivotaan kaikille voimia tän asian tiimoilta! 

 

"Milloin on aika lähteä, milloin aika jättää? Vaikka hymyilen, minuun sattuu ja vain sinun vuokses nousen ylös - vaikka sattuu. Omistaja hyvä, anna mun mennä, päästä mut pois -  jonnekkin, missä ruoho on kauniin vihreää ja kukat kimmeltää. Silitä mua vielä kerran, ja päästä pois, sitten on hyvä olla."