Neiti päätti aloittaa eilen juoksun, ja voi tätä elämää! Aamulenkit naapureiden kanssa ovat nyt vähintään kolmeksi viikoksi pannassa, lisäksi neitillä on "mökötän, iloitsen, eipäs kun masennun"- vaihe, ja korvat tuppaavat "vähän" häviämään. Meillä juoksu ei juuri muuten näykkään, irti tuota voi pitää juoksusta huolimatta, tärppipäivinä vaan pitää olla tarkempi missä sitä pitää irti. Sara on siitä outo koira, että sille tulee urosmaisia piirteitä juoksun ajaksi: se nuolee toisten tyttökoirien pissejä, yrittää nostaa jalkaa (tai käytännössä yrittää tähdätä tarpeensa mahdollisimman korkealle lumipenkkaan, ja onnistuu siinä nykyään jo aika hyvin :D) ja sille tulee pentuna ollut uhma ja uho päälle enemmän kuin normaalisti. Mutta nyt emäntä rientää oppitunnille, ja jatkaa kirjoittamista taas kunhan ehtii. (: