Meidän elämää

Tohinan keskeltä

2012-05-30T13:57:01+03:00

Kaiken hässäkän keskellä käytiin Johannan kanssa lenkillä ja tässäpä sitten muutamia kuvia:

Tämmöinen läikkä paljastaa meidän käyneen leikkauksessa :)

Elli ihan vaan pikkuisen protestoi sitä ettei saanut olla irti

Mullapas on pallo!

"yäks, siinä on hiekkaa"

penneli

Minäpäs kiirehdin tästä työelämään ja jätän lenkistä tyytyväiset koirat taasen kotiin nukkumaan :)

Mitähän sitä tekisikään?

2012-05-27T11:19:01+03:00

Mitä sitä elämältään haluaisi, uutta koulutusta, vaihta työpaikkaa vai tyytyä nykyseen työpaikkaan? Kun kuitenkin tuntuu, että haluaa muutosta nykyiseen. Ehkä nyt kuitenkin tsemppaan loppuun asti itseni lukemaan pääsykokeisiin ja katson sitten mitä haluan, vaikka tuskin tiedän silloinkaan :)

Asiasta multaan, koirat on vähän saanut möyhennettyä takapihaa kuopan kaivamisen muodossa, aiemmin ne tekivät sitä ihan ilman mitään varsinaista syytä- nykyään vain luiden piilottamiseen. Vanhankin asukkaan jäljiltä nuo löysivät maasta luita :)

Täällä elo on sujunut meidän maalaisjunteilta oikein loistavasti. Elli ei päästä pihaustakaan sisällä, ulkona joskus naapurin koiralle tai itse naapurille. Sara taas ottaa ulkona vähän lunkimmin mm. makaamalla seinän vierustalla lähes umpiunessa, mutta sisällä taas pitää kuulostella ettei kukaan vain kävele liian lähelle meidän ovea :)

Ollaan istutettu takapihalle viihdykkeeksi mansikoita, salaattia, yrttejä ja kukkia. Roikkuupa vielä muutama amppelikin tuossa - heti tuli paljon viihtyisämpää! Jospa saisi vielä tuon grillin kaveriksi tuolit ja pöydän niin johan kelpaisi naatiskella ulkoilmasta takapihallakin.

Perjantaina olis omat valmistujaiset, taidetaan viedä koirat täältä siksi aikaa porukoiden tarhaan evakkoon, ettei juhlakansa tai koirat saa pakokauhua :) Ensiviikko sujuu muutenkin kovasti tietokoneela pääsykokeiden muodossa ja keittiössä kaikenlaista herkkua kokaten. Illat vietänkin kotoisasti K-marketin kassalla tai muissa töissä :D

Yritinpä äsken ladata tähän kuviakin, mutta meni koko vuodatus niin jökkiin että tähän kirjoitukseen en ees viitsi yrittää, muuten tämäkin häviää jonnekkin :)

Kohtahan alkaa kesäkuu, tulee juhannus ja muut juhlat... voi mitäköhän sitä keksiskään? Nyt taidan siirtyä haaveilemaan jonnekkin muualle tästä koneen äärestä koska ulkona on vielä mahtava sää ja ensiviikoksi muistan lukeneeni jostain että kylmenisi :S

Ei muutakun hyvää kesän odotusta!

(ja uskalsimpa liittää vahnan kuvan tähän)

kevät

2012-05-07T18:06:01+03:00

Nyt on elämä kiireellisyyden kannalta siinä mallilla että on jo aikaa välillä kirjoitellakkin tänne. Jospa saisin vähän ahkerammin päiviteltyä meidän kuulumisia. Tosiaan mentiin naimisiin ja sen vuoksi töiden ohella ei paljoa ylimääräistä aikaa jäänyt (ja koska mulla ei ollut tietokonetta niin moni varmaan ymmärtää ettei kylässä ensimmäisenä ole kirjoittamassa koirabogia :D)

Sara ja Elli ovat ystävystyneet ihan parhaiksi kamuiksi asti - ne nukkuvat usein selät vastakkain, tökkivät toisiaan kuonoon jos kaipaavat huomioita ja tekevät ennen kaikkea lähes kaiken yhdessä - tässä ollaan kaivamassa kuoppaa..

Molemmilla tytsyillä on oma tyyli syödä luuta. Elli on hienovarainen, hellempi ja neitimäisempi (luun syömiseen menee vähintään puolet pidempi aika kuin kaverilla..)

Sara kirjaimellisesti ahmii luut nassuunsa - yleensä johonkin omaan nurkkaan käpertyen ettei kukaan varmasti kerkeä viedä luuta!

Neiti järven jäällä

Kärkisten sillalla lenkkeilemässä ja Elli tähyää alas mitälie olentoa

huono kamera -> huono kuva... Johanna hommasi itselleen toisen koiran - pennun ja me oltiin sitä lällyttelemässä (lue rääkkäämässä) onneksi penneli ei ollut siitä moksiskaan se itse asiassa oli innokkaampi leikkimään kuin isot

Saran leikkausoperaation jälkeiset tunnelmat..

Pläjäys

2012-02-24T14:40:01+02:00

Hiljaiseloa ollaan vietetty, tai lähinnä oikeastaan niin kiireistä elämää että ei paljon ole jäänyt aikaa netissä kuvien latailuihin. Tässä siis syksyltä! ja nyt alkuvuodesta otettuja kuvia :)

Käytiin metsäretkellä kesän päättymisen kunniaksi, tässä ollaan evästauolla ja Elli poseeraa isännän käden kera :)

Syksyinen aamulenkki kuva

Ellin ilme

Sara tähystää - vaikka uudessa osoitteessa on hienot lenkkimaastot kaipaan silti näitä tuttuja ja vanhoja polkuja, joissa koiraakin uskalsi pitää helposti irti kun tietää mitä minkäkin mutkan takaa löytyy...

Yksin kahden koiran kuvaaminen samaan aikaan käy meiltä seuraavanlaisesti - ja tässä huom onnistuinein? otos :)

(

(huomaa remmit, joihin koirat kytketty, Elli ei nimittäin pysy paikoillaan jos/kun jotakin mielenkiintoisempaa löytyy)

Sitten tuli talvi:

Saran synttärit, ja tässä pelkkä kakku kuvassa

Uusi osoite

Nyt on kiire kaupunkiin asioita hoitamaan kun meinaa olla vähän aktiviteettia. Kaikin puolin meillä rullaa siis hyvin..

Uusi vuosi ja osoite

2012-01-07T09:41:01+02:00

Muutto sujui vauhdikkaasti innokkaiden apulaisten kera. Nyt on vajaa kaksi viikkoa asusteltu uudessa osoitteessa ja tähän mennessä on mennyt kyllä ihan hyvin. Sara on ottanut lunkisti mikä nyt olikin aikalailla arvattavissa, se on aina nauttinut hiljaisuudesta ja siitä että saa olla lähellä ja kaikessa mukana.

Elli vietti yhden yökyläilyreissun mun ja Saran seurassa tässä viikolla, ja paremmin ei oikeastaan olisi voinut mennä! Koira joka on ollut koko elämänsä vain ulkona, tajusi heti että sisälle ei tehdä tarpeita ja teki ne hienosti ulos aina kun käytin. Lisäksi sehän on hiljaisempi sisäasustaja kuin Sara joka päästelee silloin tällöin kurkustaan mitä omituisempia mölähdyksiä ja on valppaana mitä pihalla tai naapurissa tapahtuu (= eli haukahtaa oudot äänet). Elli on siis suoriutunut alusta varsin hyvin ja tästä on mukava jatkaa neitin totuttamista uuteen ympäristöön.

Lenkkeilymaastot ovat osoittautuneet unelmiksi, männikköä, rinteitä, varvikkoa, metsää, pururataa, maakuntauraa, kävelytietä vaikka muille jakaa ja järvimaisemaa :) On siis sanomattakin selvää että olen viihtynyt lenkillä uudessa osoitteessa. Ainut miinus on se, että selvät kiertävät lenkit (4-6km) ovat aikalailla vielä piilossa tälläiseltä uudelta tulokkaalta ja vielä en ole metsässä kävellessäni törmännyt kehenkään keltä ylipäätänsä olisi voinut kysyä että "anteeksi, missäköhän täällä on n. 5 km kiertävää lenkkiä". Alussa vielä menee se että kävellään edestakaisin, mutta minä ainakin kyllästyn siihen todella nopeasti :)

Täytyy muuten tännekin kehua- isännän TJ luku on 0 tai siis itseasiassa jo -1 :D Joten intti ja armeijajutut ovat tältä erää elämässä historiaa, tai ainakin mennyttä :)

Kuvia koitan saada otettua meidän elämästä ja ylistämistäni maisemista/lenkkimaastoista, mutta koska uudessa osoitteessa ei vielä ole tietokonetta eikä sitä myötä nettiäkään niiden saapuminen tänne internetin ihmeelliseen maailmaan saattaa hiukan kestää ;)

Ei muutakun Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Hyvää Joulua!

2011-12-24T13:41:01+02:00

Ihanaa, nyt alkoi kolmen päivän vapaat - näistä aiotaan nauttia kiireettömällä elämällä ja hyvällä ruualla. Tulen muuton jälkeen kertomaan miten meidän elämä uudessa asunnossa lähtee sujumaan, nauttikaa hyvistä ruuista ja mahdollisista vapaapäivistä!

Muuttotohinaa, töitä ja joulua

2011-12-12T18:36:01+02:00

Joulukuu on jo hyvässä vauhdissa, muuttoon on enää kaksi viikkoa aikaa :o Itsellä on jo usempi viikko ollut aamuvuoroja, joten lenkkeily valoisan aikaan on ollut pelkkää haavetta. Ja ainoaina vapaapäivinä kamerat on jätetty kotiin laiskuuden vuoksi - ehkä pitäisi terhistäytyä :)

Joululahjat on suurinpiirtein hankittu, ja lähes kaikki tavarat muuttoa varten pakattu. Käytiin Ikealla Tampereen reissun yhteydessä hakemassa puuttuvia huonekaluja ja nyt innolla vaan venaillaan että niitä päästään kokoamaan.

Tänään olen väsäillyt koiran petiä, huomenna pitäisi vielä hankkia kuminauhaa jotta päällysen saisi petiin kiinni ja koko petin käyttöön. Täällä joulu siis sujuu varsin epäjouluisissa merkeissä; töissä käydessä ja muuttolaatikoita pakatessa. Pyhien jälkeen päivät kuluukin töiden ohella muuttoa tehdessä ja laatikkoja purkaessa :)

Ja asiasta koira-aitaan: olen pohtinut takapihalle jonkin moista aitausta (myös naapureilla on semmoiset) ja kysynkin neuvoa, mistä olette ostaneet ja kuinka korkeaa aitaa kannattaa hankkia? Sen verran tiedän mitä naapuri on piha-aitauksen kanssa työstänyt että verkko ei todellakaan ole mitään edullista vaan kallista. Vai pitäisikö meidän tyytyä kahteen koiran naruun takapihalla? (ne kirjoittaja kyllä tunnustaa huonoksi vaihtoehdoksi, joka kerta ulos päästettäessä koirat on laitettava kiinni :s)

Ja kaiken lisäksi nyt on talvi, ja täällä on lunta jo reilusti (en tiedä miten jäässä maa on) joten aitatolppien ja muutenkin aidan pystytys voi olla työn ja tuskan takana sekä mahdollisesti pilaa koko nurmikon. Minkälaisia viritelmiä muut on nähneet ja hyväksi / epäkäytännölliseksi havainneet?

Marraskuu

2011-11-14T10:00:01+02:00

Sara ja Ellihän ei tappele, mitä nyt joskus alkuaikoina ottivat välillä yhteen kun jommalla kummalla paloi sipuli toiseen. Nyt pitkiin aikoihin mitään semmoista ei ole ollut - ei edes vaikka toisella on ollut juoksut. Ne ovat silti olleet hyvät ystävät toisilleen.

Elli on aina ollut tarkka ruuastaan ja siitä, että kukaan ei pääse samoille apajille. Meidän perheen Bellalle (ajokoira) se antoi muutaman kerraan kuonolle kun toinen ahneuksissaan yritti päästä samalle kupille. Sen jälkeen oon ruokkinu koirat niin, että Elli syö ruuan semmoisessa paikassa mihin kumpikaan tytöistä ei pääse.

Kävi kuitenkin tuossa yksi päivä niin, että huomasin Ellin antavan Saran tulla syömään ruokiaan ja ajattelin että jaa, mitäs tämä nyt on olevinaan. Muutaman päivän päästä ruokin koirat aamulla niinkuin normaalistikkin, molemmat jäivät pihalle ja annoin omat annokset. Sara on aina ollut nopea syömään ja nytkin se hotki annoksen paaljon Elliä nopeammin.

Sara meni taas ruuan toivossa Ellin apajille ja kas, selkäni takana alkoi kunnon rähinä. Komensin Saran pois tappelusta ja neiti vähän kiljaisi siinä aivan siten, että ois sattunut tappelussa. Kuitenkin ahneena koirana oli menossa uudestaan Ellin ruualle ja kun karjaisin neitille että "POIS SIITÄ" niin se rupes huutamaan/kiljumaan. Sen jälkeen se linkkasi kolmella jalalla luokseni ja meni maahan makaamaan. Puhistin aristavan jalan kuolasta ja tunnustelin sitä varovasti. Sitten yht äkkiä kiljuna loppui ja neiti asettui selälleen semmoiseen rapsutuksen kerjuu asentoon.

Tässä vaiheessa hälytyskelloni alkoivat soida ja ajattelin että filmaakohan meidän pikku rinsessa. Kysyin sitten Saralta että mennäänkö sisälle ja sehän oli heti suuna päänä menossa :)

Säikähdyksellä selvittiin siis ja neiti on näköjään oppinut lisää filmauksen keinoja ;)

Oon nyt kantanut taskukameraa lenkeillä mukana ja sielä odottaakin kuvia tytöistä. Nyt lataus ei onnistu kun kamera on ukolla armeijassa.

Ainiin, meillä on joulun jälkeen muutto uuteen osoitteeseen ja aivan erilaiseen ympäristöön mitä Saran tai Ellin koko elämä on ollut. Nimittäin muutamme rivitaloon asutusalueelle. Kaikki kommentit miten tämmöisestä "maalaiskoirasta" saa helpoiten totutettua "kaupunkikoiran" on tervetulleita!

mua arveluttaa ehkä eniten se, että nyt meillä on seinänaapurit (ja molemmilla puolilla koiria) joten ääniä kuuluu siis paljon enemmän kuin maalla.

Silloin kun muutetaan, otan koiria vuorotellen ja yhdessä kämpälle mukaan ja käyn samalla lenkillä sielä. Auttaiskohan tämä siihen että tulis vähän edes tutuksi ympäristö ennenkuin asetutaan kunnolla taloksi?

Sara aksaa

2011-09-29T15:24:01+03:00

Olemme siis käyneet agilityssä ja nyt vihdoin sain muutamia kuvia ladattua koneelta vuodatukseen. Näin tiivistettynä ja lyhyesti olemme edenneet siihen pisteeseen, että mennään helposti 8-10 esteen ratoja ja emäntä ei meinaa pysyä koiransa perässä kun on niin kova vauhti :) Itsellä ohjauksessa hankalinta ovat mäkelät, valssit ja takaaleikkaukset sujuvat jo paremmin.

Kuten jo aiemmin taisin mainita, siskoni on ollut kuvaamassa ja kuvat ovat sitten sen tasoisia - se on hankala saada kuvattua kuitenkin nopeasti etenevää karvakasaa ja saada kamera kohdistettua oikealle kohdalle. Minulla on siis kansioissa lukemattomia määriä Saran palasia ja tärähtäneitä otoksia :D Mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa! Vielä on 3 kertaa jäljellä aikaa ottaa kuvia - sieltä tulee vielä varmasti hyviä pujottelu ja kontaktikuvia!

Tässä mentiin mäkelä, valssi ja takaaleikkaus harjoituksia muurin kohdalla (huomaa Saran söheltämät pudonneet palkit!)

Putkeen ohjaaminen oli aluksi hankalaa - minun piti keritä suuaukolle asti näyttämään. Onneksi nykyään riittää jo kauempaa merkki :)

Tämä on poikkeuksellisesti vaan yhden esteen harjoittelua ja siksi olen kerinnyt jo tuonne asti eteen (namikin tällä kertaa kädessä)

Tauoilla Sara saattaa jopa tylsistyä, niinkuin näkyy :)

Pakko lisätä vielä kansioista löytynyt talvikuva, tämä ilme on jotain niin hulvatonta! (ja ei Sara ei ole vanha, sillä on pennusta asti ollut valkoista leuassa)

Salamajärven kansallispuisto - blondit reissussa

2011-09-29T10:22:01+03:00

Nyt seuraa reissukertomus Salamajärvestä kuvien kera. Onnistuin siis vihdoin saamaan kuvat siihen uskoon että ne pystyy lataamaan tänne.

Eli päätimme vajaa vuosi sitten, että lähdemme 2011 loppukesästä käymäään pienimuotoisella vaelluksella koirien kanssa. Kovasti netissä kuolattiin kohteita ja esimerkiksi itseäni houkutteli eniten Neitikoski ym. pohjoisemman/idän kohteet. Kuitenkin ajanpuutteen ja sen vuoksi, että ei kumpikaan haluttu sitoa hirmusti rahaa päätimme mennä johonkin lähemmäs - ja niin päädyimme Salamajärven kansallispuistoon. Ajankohtana reissullamme oli elokuun alku ja reissussa vietimme ma-pe päivät :)

Lähtö tapahtui maanantai iltana parin tunnin ajolla kohti kansallispuístoa. Períllä olimme vasta yhdeksän aikaan (ensimmäinen virhe) sillä olimme suunnitelleet että pääsisimme n. 5-10 km (toinen virhe). Tiesimme alueella olevan kivikkoista maastoa ja pahaksi onneksemme se sattui juuri reitin alkupäähän. Mitä kuvittelette enimmäistä kertaa rinkkaa kantavien selviytyvän hämärtyvässä illassa ja kivikkoisessa maastossa? Oikein - huonosti. Kaiken lisäksi en ollut kerinnyt harjoitella rinkan kantoa, ja kun minun kaltaiselle pienelle ihmiselle lisätään 25kg selkään alkaa hiki pukata jo pelkästä seisomisesta. (kolmas virhe)

Illalla pääsimme etenemään kaksi kilometriä kun näimme ensimmäisen nuotiopaikan -> onneksi oli teltta mukana ja pystytimmekin sen ja ryhdyimme iltapuuhiin. Koirat eivät meidän nuuskamuikkustelttaan mahtuneet joten saivat nukkua ulkona - ja saimmekin kuunnella koko yön kotoisasti koirien vahtihaukkua :D

Aamu kuitenkin valkeni aurinkoisena Koirajärven rannalla Hiiliniemessä :)

Yön vietimme tässä kapistuksessa (tosin pressu on jo otettu pois)

Tiistaina aamutoimien jälkeen lähdimme ilman kartanvilaisua (VIRHE!!) kävelemään eteenpäin ja ensimmäiselle opasteelle tultaessa ryhdyimmekin miettimään missä kummassa oikein olemme? Pikainen vilaisu karttaan ja toteamus - olemme siellä missä meidän perjantaina pitäisi olla. Ups. Kaikeksi onneksi kyseiseltä paikalta vei reitti sinne mihin olimme oikeasti menossa, eihän "pieni" syrjähyppy ja lisäkilometrit haittaa - eihän? ;)

Tämä kuva vielä Hiiliniemestä...

Ja matkan jatkuessa edessä olikin paljon kankaista maastoa sekä pitkospuita

Tässä ollaa tauolla (Heikinjärvellä)

Illalla saavuimme loppujen lopuksi Heikinjärven nevan ja laavun kautta kohteeseemme, jossa nukuimme taas teltassa. Hikinen ja kuuma päivä teki tehtävänsä, olimme aivan nääntyneitä perille päästyämme. Kaivosta raikasta vetta ja ruuan laittoon sekä nukkumaan!

Tässä näkyy Sysilammen autiotupa (jossa muuten haisee ihan pissa!)

Aamulla paikkamme olivat niin jumissa että päätimme olla päivän leirissä - kävimme vain ilman rinkkoja pienillä päivämatkoilla ja uimme sekä söimme :) Keli oli hyvä joten mikäs siinä leireillessä.

Italianpata paistuu tässä

Keskiviikko torstai yö nukuttiin autiotuvassa, jokaisella oma kerrossänky ja koiratkin olivat sisällä -> eli nukuimme ensimmäistä yötä hiljaisuuden vallitessa <3

Torstaina lähdimme jo kohti koirasalmea ja matkan varrella tähyilimme Heikinjärven nevalla lintuja.

Kuljimme hissukseen ja nautimme pitkospuista ja suon sekä metsän tuoksuista. Heikinjärven laavulle saavuttuamme päätimmekin jäädä siihen yöksi, koska lähellä Koirasalmea ei ollut meille sopivaa nukkumapaikkaa. Illalla siis söimme hyvin ja menimme ajoissa nukkumaan (pari huonosti nukuttua yötä teki tehtävänsä - uni maittoi!). Nukuimme kaikki viisi (2 hlöä ja 3 koiraa) laavussa ja hiljaisuus oli taattu.

Perjantaina heräsimme sateeseen, emmekä olleet enää kovinkaan retkimieleisiä - oli likainen ja hikinen olo eikä sää saanut mieltä kovinkaan paljoa hymyyn. Eipä sillä että huonolla mielellä olisi oltu - saatiin ainakin hervottomia nauruja aikaan :)

Koirat olivat jo tähän mennessä oppineet oikein hyvin miten kuljetaan joten kivikkoinen maasto sujui jo alkua paljon paremmin. (olimmehan myös tottuneet rinkan kantoon ja ne olivat selvästi keventyneet).

Ensikerralla lähden koirien ja isännän kanssa valloittamaan jotain pohjoisempaa kohdetta ja tästä reissusta viisaantuneena teen seuraavat asiat:

- harjoittelen painavan rinkan kantoa

- luen jokaisessa risteyksessä karttaa ellei ole selviä opasteita

- otan vieläkin vähemmän vaatetta

- säilykeruuat painavat -> vaihda ne muunlaisiin eväisiin

Hyvää reissusa oli ajattomuuden tunne, se - että sai kulkea mihin huvitti ja viettää leirielämää jos tahtoi, mainiot ruuat (lukuun ottamatta jtn pussikeittoa), kelit (paitsi pe) ja seura jonka nelijalkaista osastoa oli hitusen hankala kuvata :)

Salamajärven kansallispuistosta on ollut juttua ainakin Keskisuomalaisessa ja uusimmassa Metsästys kalastus - lehdessä. Lisäksi tietoa löytyy seuraavasta osoitteesta:

http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/salamajarvi/Sivut/Default.aspx

Reittejähän tuolla on hirmuisesti - kaikista en edes tiennyt pelkkien nettitutkimusten perusteella. Tunnetuimmat kierrokset lienee Hirvaan kierros ja Peuran polku

http://www.luontoon.fi/Retkikohteet/reitit/peuranpolku115km/reittiselostus/hirvaankierros58km/Sivut/Default.aspx